Ensimmäistä kertaa Nemon selässä!

Meillä oli tiedossa kolme viikonloppua täyttä hevoshommaa. Silloin tällöin elämä heittelee, ja nyt perhesyistä jouduttiin perumaan kaikki viikonloput ohjelmineen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä muut asiat ovat nyt etusijalla. Ja mulla on aivan uskomattoman upeaa kerrottavaa kaikesta huolimatta!

Tänään menin tallille, ja pitkästä aikaa satuttiin kavereiden kanssa samaan aikaan. Pidin Katjalle ensin estetunnin Compsilla, jonka jälkeen hain Nemon käsittelyyn. Totutettiin Nemoa kentällä takaisin liinaan ihan käynnissä vaan niin, että lähtisi nätisti pyynnöstä pois luota ja tajuaisi kulku-uran. Kirsi ja Katja oli tässä suurena apuna, kiitos vaan molemmille! 

Taluttelin Nemoa sen jälkeen vielä hetken, ja tehtiin arkisia maastakäsin-juttuja. Ne sujuivat tosi hyvin, ja Nemo oli todella rennon oloinen. Se käveli todella rauhallisesti, eikä hötkyillyt niin kun sillä joskus on tapana! 

Nemo on pesty viimeeksi syksyllä, joten päätin kokeilla miten se vielä menee pesukarsinaan ja reagoi vesiletkuun. Se kun oli ennen meillä suurempikin keskustelun aihe.. Tänään Nemo seisoi nätisti pesukarsinassa, eikä häiriintynyt pesusta lainkaan. 

Pesun jälkeen laitettiin satula selkään ja kuolaimet suuhun. Vaikka Nemo on vasta kaksivuotias, niin niihin on hyvä totutella, jotta ensi kevään ratsutus sujuisi helpommin, ja pohjatyöt olisivat huolellisesti tehty.

Käytiin vähän pihalla varusteiden kanssa, eikä Nemo ollut lainkaan ihmeissään. Sisällä tallissa nojailin/makoilin satulassa, ja Nemo seisoi rauhallisesti paikallaan, eikä häiriintynyt tai näyttänyt siltä, että juoksisi pois alta.

Kun tämä sujui niin hyvin, niin laitoin jalan satulan yli ja istuin hetken selässä ilman jalustimia. Nemo ei välittänyt siitäkään. Koskaan ei pitäisi koputtaa puuta ja sanoa näin, mutta olisi huippua jos jatkuu samaan malliin ja Nemo olisi näin helppo totuttaa ratsastuksen alkeisiin.

Tänään tuli älyttömän hyvä fiilis tallireissulla. Tuntuu hassulta ajatella, että 1,5 vuotta sitten ostettu alikehittynyt ja huonovointinen varsa on nyt kiltti ja nöyrä ratsuponin alku, jonka selässä on jo käyty ensimmäistä kertaa. Aika menee kyllä todella nopeasti! Ja apuna on ollut niin ihana porukka, joita ei voi koskaan tarpeeksi kiittää! 

Meidän kesä!

Viimeisimmästä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo useampi viikko. Viikko sitten juhlittiin Parikkalassa siskon hääjuhlia, ja siinä onkin osasyy, miksi en ole kerennyt kirjoittelemaan tänne blogin puolelle. Nemolle kuuluu kuitenkin oikein hyvää. Se sai nyt häiden takia viettää vähän kesälomaa, ja toipua ruunauksesta, sillä nyt meillä alkaa loppukesän rutistus! Itselläni aikaa menee jonkin verran maanantaina alkavaan kahden viikon kesätyöhön, sekä tietysti autokouluun ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseen. 

Kahden viikon päästä suuntaamme Nemon kanssa Lahteen Vuonohevosten mestaruuksien mätsäreihin. Ne eivät oikeastaan vielä jännitä, sillä Nemo on käyttäytynyt nyt todella fiksusti ruunauksen jälkeen, ja nämä on niin pienet näyttelyt verrattuna elokuun kansallisiin! Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna suunnataan Nemon ja isän kanssa lauantaista sunnuntaihin kestävälle Mervi Pakolan maastakäsittelykurssille. Odotan kurssia älyttömän paljon. Uskon kahdessa päivässä saavani paljon oppia käyttäytymisestä ja johtajuudesta, ja käytännön harjotukset Nessun kanssa ovat varmasti hyödyllisiä ja helpottavat meidän yhdessäoloa.

Nyt jälkeenpäin on helppo sanoa: ruunaus ei kaduta yhtään. Nemo on aivan erilainen käsitellä. Vieläkin energisenä päivänä siinä on vauhtia, mutta kaikki höyryäminen ja pystyynhyppiminen jäi leikkaussaliin. Postauksen kuvat on jo juhannukselta, mutta julkaisen ne nyt, kun tuoreampia kuvia ei ole otettu. Tänään käytiin juoksuttamassa Nemo, ja alettiin tekemään näyttelytreeniä. Nemo toimii siinä älyttömän hyvin, kunhan muistaa keskittyä. 

Mitattiin Nemo muutama viikko sitten, ja säkäkorkeus oli 136cm. Tuntuu, että se on jo nyt laitumella ollessaan kasvanut taas paljon lisää! Olen aivan älyttömän ylpeä Nemon kasvusta. Se kun vielä vuosi sitten oli vain 120cm, joten normaalin laskelmataulukon mukaan siitä ei olisi pitänyt tulla edes 'näin korkeaa'. Eläinlääkärin kanssa puhuttiin Nemon kasvusta, ja siitä saattaa tulla lähes 150cm, sillä todennäköisesti kasvaa vähän normaalia pidempään varsa-ajan takia. 

Ruunaus Viikin hevossairaalassa

Viime viikon maanantaina lähdettiin aikaisin aamulla kohti Helsinkiä. Oltiin sunnuntai-iltana pakattu lähes kaikki tavarat ja laitettu traileri valmiiksi. Tehtiin myös illalla lastausharjoitus, kun Nemoa ei ole vähään aikaan kuljetettu. Matka Helsinkiin sujui erittäin hienosti. Nemon kanssa on älyttömän helppo matkustaa! Autossa ei tuntunut yhtään liikettä, ja muutenkin se oli rauhallinen, kun pysähdyttiin muutaman kerran juottamaan sitä yms. 

Perillä Viikissä käytiin ilmoittautumassa vastaanottoon. Meille näytettiin Nemon karsina, johon oli todella lyhyt ja helppo reitti parkkipaikalta. Nemo on niin paljon matkustanut ja kierrellyt meidän kanssa, että se jäi taas rauhallisesti karsinaan syömään heiniä. Kun on ruokaa tarjolla, niin ei haittaa, jos paikka vähän vaihtuu!

Meillä jäi maanantaina hyvä aika hoitaa asioita ja vierailla tuttavilla Espoossa. Illalla käytiin vielä moikkaamassa Nemoa Viikissä ja ottamassa näitä viimeisiä kuvia orina. Yövyimme vantaalla Rantasipi Airport- hotellissa. Ollaan aikaisemminkin oltu siellä, ja hotelli henkilökuntineen on kyllä todella mukava. 

Tiistai-aamuna heräsin aivan järkyttävään oloon. En oirehtinut oikeastaan mitenkään, mutta olo oli kuin olisi todella korkea kuume, vatsatauti ja juna olisi jyrännyt yli. Vaikka aina minimoin riskit, niin periaatteesta piti stressata, kun kyseessä eläinlääkärireissu ja kuitenkin nuoren ponin nukutus ja leikkaus. Nemo pääsi leikkauspöydälle ajoissa. Ruunaus meni nopeasti ja helposti laser-tekniikalla. Samalla siltä poistettiin sudenhampaat. 

Koska olo oli aivan hirveä, saatiin pitää pientä korvausta vastaan hotellihuone klo 15 asti, mikä oli ihan todella loistava juttu. Äiti ja iskä hoiteli asioita, kun itse sain vain levätä hotellihuoneessa. Kolmelta lähdettiin ajamaan Viikkiin, jossa oli jo hyvin piristynyt ruunan retale vastassa. Lastattiin Nemo ja ajettiin takaisin Parikkalaan. Matka meni taas oikein hienosti.

Nemo on nyt viikon toipunut ruunauksesta, ja vielä toinen viikko jäljellä. Viisi ensimmäistä päivää syötettiin sille kipulääkettä suun kautta. Lääke on pitkävaikutteinen, ja pitäisi vaikuttaa tämän koko toipumisajan. Nemo rauhoittui kyllä todella paljon ruunauksessa. Nykyään se on todella miellyttävä taluttaa ja hoitaa, eikä välitä tammoista enää juuri ollenkaan. Näykkiminen ja suulla hamuileminen jäi myös kokonaan pois!

Viikissä palvelu oli todella hyvää, ja homma hoidettu hienosti. Nukutuksessa Nemo oli ilmeisesti lyönyt silmäkulmansa, joten seurattiin muutama päivä hieman punertavaa silmää. Punoitus lähti kuitenkin pois, eikä Nemo aristanut silmää, joten ei tarvinnut aloittaa antibioottikuuria! 

Nemo on vielä viikon pienennetyssä tarhassa, ja sitten pääsee jatkamaan normaalia elämää. Nyt ollaan käsitelty Nemoa rauhallisesti ja tehty ihan vain talutusharjoituksia. Tästä on todella hyvä jatkaa! Kuukauden päästä matkataankin Lahteen vuonohevosten mestaruuskilpailujen match show'n, eikä sen jälkeen ole pitkä aika kansallisiin!

Valmistautumista ruunaukseen!

Viime lauantaina alkoi kesäloma kevätjuhlan saattelemana. Samana päivänä juhlittiin Nemon synttäreitä. Aika on mennyt ihan todella nopeasti. Vastahan me käytiin katsomassa Nemoa ensimmäisen kerran, ja ratsutus ja muu oli vielä hamassa tulevaisuudessa. Ensi keväänä on jo aikomus totuttaa Nemo selässä olevaan painoon, mikäli se jatkaa kehittymistä samaan tahtiin! 

Tällä viikolla ollaan liikutettu Nemoa pari kertaa. Molemmilla kerroilla ollaan juoksutettu ensin Nemosta pahimmat virrat pois, jotta se malttaisi keskittyä paremmin maastakäsittelyyn. Ollaan jo pienessä mittakaavassa aloitettu harjoitteleminen kesän näyttelyihin, ja homma sujuukin Nemolla tosi hyvin. Viime kesänähän mentiin parin päivän varoitusajalla Teivoon, ja Nemo hoiti homman mallikkaasti niin kuin vanha konkari!

Keskiviikkona kävi myös kengittäjä, joka vuoli Nemon kaviot. Vuoleminen meni paremmin kuin viime kerralla, ja pikkuhiljaa Nemo oppii kestämään paikallaan. Sillä on ollut vähän sitä tapaa, että kun ei enää huvita, niin hypätään pystyyn. Uskon, toivon ja luotan, että paljon orimaisia tapoja jää tiistaina Viikin leikkaussaliin!

Juoksutettiin Nemo tänään, joten nyt se saa vain hölläillä ja nauttia ruohosta ennen raskasta reissua. Sunnuntaina pakkaillaan, ja laitetaan koppi valmiiksi, kun maanantaina meillä on aikainen herätys ja lähtö. Vaikka laser-ruunaus on todella turvallinen ja lähes riskitön, niin silti takaraivossa on pieni pelko "mitä jos..". Siksi kysynkin teiltä: onko teillä kokemuksia laser- tai normaaliruunauksesta, ja miten toipuminen lähti käyntiin? Tuliko minkäänlaisia jälkioireita tai komplikaatiota, vai menikö kaikki niin kuin piti? Peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

2-vuotias oripoika!

Tänään Nemo täytti 2 vuotta, ja sen kunniaksi päätin tehdä tällaisen erikoispostauksen. Ajattelin vähän kertoa meidän yhteisestä ajasta ja Nemon elämäntaipaleesta, vaikka sillä ei ikää vielä ole kertynyt niin paljon. Mutta kokemuksia sitäkin enemmän! Nemo on talvella 2014 tuotu noin puolivuotiaana Tanskasta Suomeen sen emän kanssa. Pian Suomeen saapumisen jälkeen se on vieroitettu, ja siitä tehtiin myynti-ilmoitus. Yksi päivä selailin ihan vaan 'katselumielessä' ilmoituksia, keväällä on paljon hyviä heppoja halvalla. Yhtäkkiä silmieni eteen osui ilmoitus, jonka otsikko oli 'sydämensulattaja-vuono'. Ilmoituksessa oli tämä kuva, jossa Nemo on noin 8kuukautta vanha. 

Avasin ilmoituksen ja innostuin hirveästi jo sen perusteella pienestä orivarsasta. Kuvasta pystyi nähdä Nemon huonon kunnon. Se oli todella pieni, alikehittynyt, matoinen ja muutenkin huonokuntoinen. Aloin tutkimaan Nemon sukua, ja innostuin vielä enemmän. Varsinkin isän puolelta suku on todella hyvä, täynnä hienoja kouluhevosia! Kesä oli tulossa, ja loppujen lopuksi huhtikuussa 2015 ajettiin Janakkalaan katsomaan pientä varsaa. Nemo oli aivan älyttömän suloinen. Se ei oikein tiennyt, miten pitäisi toimia missäkin tilanteessa, ja oli todella 'ruipelo' malliltaan. Kaksi päivää tämän jälkeen ajettiin uudestaan Janakkalaan kirjoittamaan kauppakirja ja ostamaan Nemo. Päätös, jota en ole vielä kertaakaan katunut. 

Nemo tuli meille kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Haettiin se Janakkalasta niin, että se sai matkustaa Helin kanssa pitkän matkan Itä-Suomeen. Matka sujui hyvin, ja varsa pääsi jo seuraavana päivänä laitumelle. Kesä oli meille ihanaa aikaa. Nemo kasvoi hurjasti, ja pikkuhiljaa se alkoi näyttämään parempikuntoiselta. Heinäkuussa käytiin Teivossa vuonohevosten rotunäyttelyssä, mutta se oli vielä liian pieni ja alikehittynyt pärjäämään siellä, vaikka käyttäytyikin esimerkillisesti. Kesällä käytiin hoitamassa Nemoa laitumella, ja kuumina päivinä käveltiin rantaan ja mentiin yhdessä veteen uimaan. 

Syksyllä Nemoa alettiin käsittelemään enemmän. Sitä alettiin totutella enemmän suitsiin, ja siltä alettiin vaatia muutenkin enemmän. Yritettiin tehdä liikutuksesta mahdollisimman monipuolista, jotta se saisi erilaista käsittelyä, eikä aina vain samaa. Talvi oli haasteellisempaa aikaa, kun pohjat olivat huonot, ja oli melko liukasta. Kovat pakkaset ja pohjat eivät antaneet mahdollisuutta esimerkiksi juoksuttaa Nemoa niin paljon, mutta pyrittiin kuitenkin käsittelemään sitä parhaamme mukaan.

Keväällä aurinko ja hormonit saapuivat, ja Nemosta alkoi tulemaan pikkuhiljaa orimaisempi. Keväällä sitä on jo totutettu ohjasajokamoihin, ja suunnitelmissa olisi syksyllä opettaa se ajolle, mikä on varmasti helpompi homma ruunana. Itsellä ei kuitenkaan ole ajo-opetuksesta kokemusta, ja kun kyseessä on nuori hevonen, olemme antaneet tehtävän osaavammalle konkarille, joka on muutenkin paljon tekemisissä Nemon kanssa. 

Kuten kuvista voi nähdä, Nemo on kasvanut ja kehittynyt paljon. On ollut hienoa seurata vierestä, miten siitä tulee päivä päivältä hyvinvoivampi, ja piirteet alikehittyneisyydestä ja vaikeasta varsa-ajasta alkavat kadota. 

Uusi aloitus

Into kirjoittamiseen taas kasvoi, ja kun motivaatio tuli tarpeeksi korkeaksi, päätin aloittaa blogin uuden alun merkeissä. Kuten moni on facebookista tai muualta lukenut, Netta ei enää ole rikastuttamassa meidän duoa, vaan nyt ollaan Nemon kanssa kahdestaan. Netan lähtemiseen ei kuitenkaan liittynyt mitään ongelmaa, se oli oikein mukava poni. Blogissa en lähtöä käy sen tarkemmin spekuloimaan, mutta Netta pääsi takaisin vanhaan kotiinsa, jossa se saa viettää loppuelämänsä!

Sitten Nemon kuulumisiin! Se nautiskelee kesän lämmöstä ja ruohon vihreydestä aivan innoissaan. Kesän kiimat ja tallin suuri tammaprosentti on kuitenkin saanut pikkupojan pään sen verran sekaisin, että päädyimme ruunaamaan pojan. Nemolle onkin varattu Viikistä aika 14.6. laser-ruunaukseen. Laser-menetelmällä riskit ovat todella pienet ja kotihoito helppoa. Lähdemme ajamaan Helsinkiin jo maanantaina 13.6., ja yövymme paikallisessa hotellissa, kun Nemo yöpyy Viikissä. 

Lauantaina Nemo täyttää 2 vuotta, ja ajattelin sen kunniaksi tehdä erikoispostauksen meidän 15 kuukauden yhteiseltä taipaleelta, ja Nemon hienosta kasvusta ja kehittymisestä. Sitä on niin hieno ihailla kuvien kautta! En olisi vuosi sitten uskonut, kun talutin pienen alikehittyneen varsan traileriin, että nyt oltaisiin näin pitkällä kasvun kanssa. Mutta ihmeitä näköjään tapahtuu!

Ruunauksen jälkeen hoidetaan Nemoa parhaamme mukaan niin, että se pääsisi mahdollisesti jo kahden viikon jälkeen laitumelle. Kesällä aiotaan käsitellä Nemoa, ja se varmasti helpottuukin ruunaamisen myötä, vaikka ei se nytkään ole mahdoton ollut. Kesällä Nemo lähtee myös vähän pidemmälle töihin, kun ollaan ilmoittauduttu kahteen näyttelyyn. Heinäkuun lopulla lähdetään Lahteen vuonohevosten mestaruuksiin match show'n, ja elokuun alussa suunnataan trailerin nokka kohti Vermoa kansallisia poninäyttelyjä. Varsinkin nämä jälkimmäiset jännittävät ihan hirveästi jo nyt, mutta uskon ja toivon, että kaikki menee kuitenkin hyvin. Nemo käyttäytyy esimerkillisesti uusissa paikoissa, ja kohta ei tarvitse enää tammoista ottaa kierroksiakaan! 

Ajattelin ruunauksesta tehdä pidemmän postauksen, sillä monia varmasti kiinnostaa laser-ruunaus. Näistä kesän näyttelyistä ajattelin tehdä videopostaukset, kun molemmissa yövytään ja kuvattavaa materiaalia on varmasti paljon. 

Vaikka kesällä Nemolla on menoa, se saa myös levätä laitumella ja nautiskella kesästä. Meidän kesään kuuluu myös perinteisesti uittoa ja muuta mukavaa. Itsellä alkoikin jo kesäloma, ja jäin lomalle hyvillä mielin. Kesällä pitää tietysti lukea syksyn kirjoituksiin. Kevään kirjoitukset menivät oikein hienosti: terveystiedosta sain E:n, ja keskiarvokin nousi 9,2:n. Olen myös kaksi viikkoa kesätöissä, ja autokoulu edistyy hurjaa vauhtia, mutta uskon, että aikaa jää paljon talleiluun ja teille kirjoittamiseen. Laitan loppuun vielä videon, minkä tein muutama viikko sitten Nemosta. Pitäisikin joku päivä kuvata uusia pätkiä, se kun on videolla vielä niin pieni!