2-vuotias oripoika!

Tänään Nemo täytti 2 vuotta, ja sen kunniaksi päätin tehdä tällaisen erikoispostauksen. Ajattelin vähän kertoa meidän yhteisestä ajasta ja Nemon elämäntaipaleesta, vaikka sillä ei ikää vielä ole kertynyt niin paljon. Mutta kokemuksia sitäkin enemmän! Nemo on talvella 2014 tuotu noin puolivuotiaana Tanskasta Suomeen sen emän kanssa. Pian Suomeen saapumisen jälkeen se on vieroitettu, ja siitä tehtiin myynti-ilmoitus. Yksi päivä selailin ihan vaan 'katselumielessä' ilmoituksia, keväällä on paljon hyviä heppoja halvalla. Yhtäkkiä silmieni eteen osui ilmoitus, jonka otsikko oli 'sydämensulattaja-vuono'. Ilmoituksessa oli tämä kuva, jossa Nemo on noin 8kuukautta vanha. 

Avasin ilmoituksen ja innostuin hirveästi jo sen perusteella pienestä orivarsasta. Kuvasta pystyi nähdä Nemon huonon kunnon. Se oli todella pieni, alikehittynyt, matoinen ja muutenkin huonokuntoinen. Aloin tutkimaan Nemon sukua, ja innostuin vielä enemmän. Varsinkin isän puolelta suku on todella hyvä, täynnä hienoja kouluhevosia! Kesä oli tulossa, ja loppujen lopuksi huhtikuussa 2015 ajettiin Janakkalaan katsomaan pientä varsaa. Nemo oli aivan älyttömän suloinen. Se ei oikein tiennyt, miten pitäisi toimia missäkin tilanteessa, ja oli todella 'ruipelo' malliltaan. Kaksi päivää tämän jälkeen ajettiin uudestaan Janakkalaan kirjoittamaan kauppakirja ja ostamaan Nemo. Päätös, jota en ole vielä kertaakaan katunut. 

Nemo tuli meille kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Haettiin se Janakkalasta niin, että se sai matkustaa Helin kanssa pitkän matkan Itä-Suomeen. Matka sujui hyvin, ja varsa pääsi jo seuraavana päivänä laitumelle. Kesä oli meille ihanaa aikaa. Nemo kasvoi hurjasti, ja pikkuhiljaa se alkoi näyttämään parempikuntoiselta. Heinäkuussa käytiin Teivossa vuonohevosten rotunäyttelyssä, mutta se oli vielä liian pieni ja alikehittynyt pärjäämään siellä, vaikka käyttäytyikin esimerkillisesti. Kesällä käytiin hoitamassa Nemoa laitumella, ja kuumina päivinä käveltiin rantaan ja mentiin yhdessä veteen uimaan. 

Syksyllä Nemoa alettiin käsittelemään enemmän. Sitä alettiin totutella enemmän suitsiin, ja siltä alettiin vaatia muutenkin enemmän. Yritettiin tehdä liikutuksesta mahdollisimman monipuolista, jotta se saisi erilaista käsittelyä, eikä aina vain samaa. Talvi oli haasteellisempaa aikaa, kun pohjat olivat huonot, ja oli melko liukasta. Kovat pakkaset ja pohjat eivät antaneet mahdollisuutta esimerkiksi juoksuttaa Nemoa niin paljon, mutta pyrittiin kuitenkin käsittelemään sitä parhaamme mukaan.

Keväällä aurinko ja hormonit saapuivat, ja Nemosta alkoi tulemaan pikkuhiljaa orimaisempi. Keväällä sitä on jo totutettu ohjasajokamoihin, ja suunnitelmissa olisi syksyllä opettaa se ajolle, mikä on varmasti helpompi homma ruunana. Itsellä ei kuitenkaan ole ajo-opetuksesta kokemusta, ja kun kyseessä on nuori hevonen, olemme antaneet tehtävän osaavammalle konkarille, joka on muutenkin paljon tekemisissä Nemon kanssa. 

Kuten kuvista voi nähdä, Nemo on kasvanut ja kehittynyt paljon. On ollut hienoa seurata vierestä, miten siitä tulee päivä päivältä hyvinvoivampi, ja piirteet alikehittyneisyydestä ja vaikeasta varsa-ajasta alkavat kadota.