Ruunaus Viikin hevossairaalassa

Viime viikon maanantaina lähdettiin aikaisin aamulla kohti Helsinkiä. Oltiin sunnuntai-iltana pakattu lähes kaikki tavarat ja laitettu traileri valmiiksi. Tehtiin myös illalla lastausharjoitus, kun Nemoa ei ole vähään aikaan kuljetettu. Matka Helsinkiin sujui erittäin hienosti. Nemon kanssa on älyttömän helppo matkustaa! Autossa ei tuntunut yhtään liikettä, ja muutenkin se oli rauhallinen, kun pysähdyttiin muutaman kerran juottamaan sitä yms. 

Perillä Viikissä käytiin ilmoittautumassa vastaanottoon. Meille näytettiin Nemon karsina, johon oli todella lyhyt ja helppo reitti parkkipaikalta. Nemo on niin paljon matkustanut ja kierrellyt meidän kanssa, että se jäi taas rauhallisesti karsinaan syömään heiniä. Kun on ruokaa tarjolla, niin ei haittaa, jos paikka vähän vaihtuu!

Meillä jäi maanantaina hyvä aika hoitaa asioita ja vierailla tuttavilla Espoossa. Illalla käytiin vielä moikkaamassa Nemoa Viikissä ja ottamassa näitä viimeisiä kuvia orina. Yövyimme vantaalla Rantasipi Airport- hotellissa. Ollaan aikaisemminkin oltu siellä, ja hotelli henkilökuntineen on kyllä todella mukava. 

Tiistai-aamuna heräsin aivan järkyttävään oloon. En oirehtinut oikeastaan mitenkään, mutta olo oli kuin olisi todella korkea kuume, vatsatauti ja juna olisi jyrännyt yli. Vaikka aina minimoin riskit, niin periaatteesta piti stressata, kun kyseessä eläinlääkärireissu ja kuitenkin nuoren ponin nukutus ja leikkaus. Nemo pääsi leikkauspöydälle ajoissa. Ruunaus meni nopeasti ja helposti laser-tekniikalla. Samalla siltä poistettiin sudenhampaat. 

Koska olo oli aivan hirveä, saatiin pitää pientä korvausta vastaan hotellihuone klo 15 asti, mikä oli ihan todella loistava juttu. Äiti ja iskä hoiteli asioita, kun itse sain vain levätä hotellihuoneessa. Kolmelta lähdettiin ajamaan Viikkiin, jossa oli jo hyvin piristynyt ruunan retale vastassa. Lastattiin Nemo ja ajettiin takaisin Parikkalaan. Matka meni taas oikein hienosti.

Nemo on nyt viikon toipunut ruunauksesta, ja vielä toinen viikko jäljellä. Viisi ensimmäistä päivää syötettiin sille kipulääkettä suun kautta. Lääke on pitkävaikutteinen, ja pitäisi vaikuttaa tämän koko toipumisajan. Nemo rauhoittui kyllä todella paljon ruunauksessa. Nykyään se on todella miellyttävä taluttaa ja hoitaa, eikä välitä tammoista enää juuri ollenkaan. Näykkiminen ja suulla hamuileminen jäi myös kokonaan pois!

Viikissä palvelu oli todella hyvää, ja homma hoidettu hienosti. Nukutuksessa Nemo oli ilmeisesti lyönyt silmäkulmansa, joten seurattiin muutama päivä hieman punertavaa silmää. Punoitus lähti kuitenkin pois, eikä Nemo aristanut silmää, joten ei tarvinnut aloittaa antibioottikuuria! 

Nemo on vielä viikon pienennetyssä tarhassa, ja sitten pääsee jatkamaan normaalia elämää. Nyt ollaan käsitelty Nemoa rauhallisesti ja tehty ihan vain talutusharjoituksia. Tästä on todella hyvä jatkaa! Kuukauden päästä matkataankin Lahteen vuonohevosten mestaruuskilpailujen match show'n, eikä sen jälkeen ole pitkä aika kansallisiin!

Valmistautumista ruunaukseen!

Viime lauantaina alkoi kesäloma kevätjuhlan saattelemana. Samana päivänä juhlittiin Nemon synttäreitä. Aika on mennyt ihan todella nopeasti. Vastahan me käytiin katsomassa Nemoa ensimmäisen kerran, ja ratsutus ja muu oli vielä hamassa tulevaisuudessa. Ensi keväänä on jo aikomus totuttaa Nemo selässä olevaan painoon, mikäli se jatkaa kehittymistä samaan tahtiin! 

Tällä viikolla ollaan liikutettu Nemoa pari kertaa. Molemmilla kerroilla ollaan juoksutettu ensin Nemosta pahimmat virrat pois, jotta se malttaisi keskittyä paremmin maastakäsittelyyn. Ollaan jo pienessä mittakaavassa aloitettu harjoitteleminen kesän näyttelyihin, ja homma sujuukin Nemolla tosi hyvin. Viime kesänähän mentiin parin päivän varoitusajalla Teivoon, ja Nemo hoiti homman mallikkaasti niin kuin vanha konkari!

Keskiviikkona kävi myös kengittäjä, joka vuoli Nemon kaviot. Vuoleminen meni paremmin kuin viime kerralla, ja pikkuhiljaa Nemo oppii kestämään paikallaan. Sillä on ollut vähän sitä tapaa, että kun ei enää huvita, niin hypätään pystyyn. Uskon, toivon ja luotan, että paljon orimaisia tapoja jää tiistaina Viikin leikkaussaliin!

Juoksutettiin Nemo tänään, joten nyt se saa vain hölläillä ja nauttia ruohosta ennen raskasta reissua. Sunnuntaina pakkaillaan, ja laitetaan koppi valmiiksi, kun maanantaina meillä on aikainen herätys ja lähtö. Vaikka laser-ruunaus on todella turvallinen ja lähes riskitön, niin silti takaraivossa on pieni pelko "mitä jos..". Siksi kysynkin teiltä: onko teillä kokemuksia laser- tai normaaliruunauksesta, ja miten toipuminen lähti käyntiin? Tuliko minkäänlaisia jälkioireita tai komplikaatiota, vai menikö kaikki niin kuin piti? Peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

2-vuotias oripoika!

Tänään Nemo täytti 2 vuotta, ja sen kunniaksi päätin tehdä tällaisen erikoispostauksen. Ajattelin vähän kertoa meidän yhteisestä ajasta ja Nemon elämäntaipaleesta, vaikka sillä ei ikää vielä ole kertynyt niin paljon. Mutta kokemuksia sitäkin enemmän! Nemo on talvella 2014 tuotu noin puolivuotiaana Tanskasta Suomeen sen emän kanssa. Pian Suomeen saapumisen jälkeen se on vieroitettu, ja siitä tehtiin myynti-ilmoitus. Yksi päivä selailin ihan vaan 'katselumielessä' ilmoituksia, keväällä on paljon hyviä heppoja halvalla. Yhtäkkiä silmieni eteen osui ilmoitus, jonka otsikko oli 'sydämensulattaja-vuono'. Ilmoituksessa oli tämä kuva, jossa Nemo on noin 8kuukautta vanha. 

Avasin ilmoituksen ja innostuin hirveästi jo sen perusteella pienestä orivarsasta. Kuvasta pystyi nähdä Nemon huonon kunnon. Se oli todella pieni, alikehittynyt, matoinen ja muutenkin huonokuntoinen. Aloin tutkimaan Nemon sukua, ja innostuin vielä enemmän. Varsinkin isän puolelta suku on todella hyvä, täynnä hienoja kouluhevosia! Kesä oli tulossa, ja loppujen lopuksi huhtikuussa 2015 ajettiin Janakkalaan katsomaan pientä varsaa. Nemo oli aivan älyttömän suloinen. Se ei oikein tiennyt, miten pitäisi toimia missäkin tilanteessa, ja oli todella 'ruipelo' malliltaan. Kaksi päivää tämän jälkeen ajettiin uudestaan Janakkalaan kirjoittamaan kauppakirja ja ostamaan Nemo. Päätös, jota en ole vielä kertaakaan katunut. 

Nemo tuli meille kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Haettiin se Janakkalasta niin, että se sai matkustaa Helin kanssa pitkän matkan Itä-Suomeen. Matka sujui hyvin, ja varsa pääsi jo seuraavana päivänä laitumelle. Kesä oli meille ihanaa aikaa. Nemo kasvoi hurjasti, ja pikkuhiljaa se alkoi näyttämään parempikuntoiselta. Heinäkuussa käytiin Teivossa vuonohevosten rotunäyttelyssä, mutta se oli vielä liian pieni ja alikehittynyt pärjäämään siellä, vaikka käyttäytyikin esimerkillisesti. Kesällä käytiin hoitamassa Nemoa laitumella, ja kuumina päivinä käveltiin rantaan ja mentiin yhdessä veteen uimaan. 

Syksyllä Nemoa alettiin käsittelemään enemmän. Sitä alettiin totutella enemmän suitsiin, ja siltä alettiin vaatia muutenkin enemmän. Yritettiin tehdä liikutuksesta mahdollisimman monipuolista, jotta se saisi erilaista käsittelyä, eikä aina vain samaa. Talvi oli haasteellisempaa aikaa, kun pohjat olivat huonot, ja oli melko liukasta. Kovat pakkaset ja pohjat eivät antaneet mahdollisuutta esimerkiksi juoksuttaa Nemoa niin paljon, mutta pyrittiin kuitenkin käsittelemään sitä parhaamme mukaan.

Keväällä aurinko ja hormonit saapuivat, ja Nemosta alkoi tulemaan pikkuhiljaa orimaisempi. Keväällä sitä on jo totutettu ohjasajokamoihin, ja suunnitelmissa olisi syksyllä opettaa se ajolle, mikä on varmasti helpompi homma ruunana. Itsellä ei kuitenkaan ole ajo-opetuksesta kokemusta, ja kun kyseessä on nuori hevonen, olemme antaneet tehtävän osaavammalle konkarille, joka on muutenkin paljon tekemisissä Nemon kanssa. 

Kuten kuvista voi nähdä, Nemo on kasvanut ja kehittynyt paljon. On ollut hienoa seurata vierestä, miten siitä tulee päivä päivältä hyvinvoivampi, ja piirteet alikehittyneisyydestä ja vaikeasta varsa-ajasta alkavat kadota. 

Uusi aloitus

Into kirjoittamiseen taas kasvoi, ja kun motivaatio tuli tarpeeksi korkeaksi, päätin aloittaa blogin uuden alun merkeissä. Kuten moni on facebookista tai muualta lukenut, Netta ei enää ole rikastuttamassa meidän duoa, vaan nyt ollaan Nemon kanssa kahdestaan. Netan lähtemiseen ei kuitenkaan liittynyt mitään ongelmaa, se oli oikein mukava poni. Blogissa en lähtöä käy sen tarkemmin spekuloimaan, mutta Netta pääsi takaisin vanhaan kotiinsa, jossa se saa viettää loppuelämänsä!

Sitten Nemon kuulumisiin! Se nautiskelee kesän lämmöstä ja ruohon vihreydestä aivan innoissaan. Kesän kiimat ja tallin suuri tammaprosentti on kuitenkin saanut pikkupojan pään sen verran sekaisin, että päädyimme ruunaamaan pojan. Nemolle onkin varattu Viikistä aika 14.6. laser-ruunaukseen. Laser-menetelmällä riskit ovat todella pienet ja kotihoito helppoa. Lähdemme ajamaan Helsinkiin jo maanantaina 13.6., ja yövymme paikallisessa hotellissa, kun Nemo yöpyy Viikissä. 

Lauantaina Nemo täyttää 2 vuotta, ja ajattelin sen kunniaksi tehdä erikoispostauksen meidän 15 kuukauden yhteiseltä taipaleelta, ja Nemon hienosta kasvusta ja kehittymisestä. Sitä on niin hieno ihailla kuvien kautta! En olisi vuosi sitten uskonut, kun talutin pienen alikehittyneen varsan traileriin, että nyt oltaisiin näin pitkällä kasvun kanssa. Mutta ihmeitä näköjään tapahtuu!

Ruunauksen jälkeen hoidetaan Nemoa parhaamme mukaan niin, että se pääsisi mahdollisesti jo kahden viikon jälkeen laitumelle. Kesällä aiotaan käsitellä Nemoa, ja se varmasti helpottuukin ruunaamisen myötä, vaikka ei se nytkään ole mahdoton ollut. Kesällä Nemo lähtee myös vähän pidemmälle töihin, kun ollaan ilmoittauduttu kahteen näyttelyyn. Heinäkuun lopulla lähdetään Lahteen vuonohevosten mestaruuksiin match show'n, ja elokuun alussa suunnataan trailerin nokka kohti Vermoa kansallisia poninäyttelyjä. Varsinkin nämä jälkimmäiset jännittävät ihan hirveästi jo nyt, mutta uskon ja toivon, että kaikki menee kuitenkin hyvin. Nemo käyttäytyy esimerkillisesti uusissa paikoissa, ja kohta ei tarvitse enää tammoista ottaa kierroksiakaan! 

Ajattelin ruunauksesta tehdä pidemmän postauksen, sillä monia varmasti kiinnostaa laser-ruunaus. Näistä kesän näyttelyistä ajattelin tehdä videopostaukset, kun molemmissa yövytään ja kuvattavaa materiaalia on varmasti paljon. 

Vaikka kesällä Nemolla on menoa, se saa myös levätä laitumella ja nautiskella kesästä. Meidän kesään kuuluu myös perinteisesti uittoa ja muuta mukavaa. Itsellä alkoikin jo kesäloma, ja jäin lomalle hyvillä mielin. Kesällä pitää tietysti lukea syksyn kirjoituksiin. Kevään kirjoitukset menivät oikein hienosti: terveystiedosta sain E:n, ja keskiarvokin nousi 9,2:n. Olen myös kaksi viikkoa kesätöissä, ja autokoulu edistyy hurjaa vauhtia, mutta uskon, että aikaa jää paljon talleiluun ja teille kirjoittamiseen. Laitan loppuun vielä videon, minkä tein muutama viikko sitten Nemosta. Pitäisikin joku päivä kuvata uusia pätkiä, se kun on videolla vielä niin pieni!